Täytyy sanoa, että on radiohommien suhteen on synti syntyä Kainuuseen ainakin essien osalta. Yritetty on van ei kuulu! Siitäkin edestä Lapuat, Lappeenrannat, Kruunupyyt, Lahdet, Tampereet ja kaikki tältä väliltä kuuluu aivan liian hyvin, mm. Lahti 97.9 MHz 2019 kesäkuun ajan on miltei joka päivä sitä satunnaisesti tarkkailessani tullut RDS:llä CS-150 Thomsonin yläkerran lounaisparven lapamatoon ~375 km etäisyydeltä. Pitäis kai mennä veneeseen kuuntelemaan, jottei Lahti puske päälle. Lähivaaran päällä tilanne ois kai jo katastrofaalinen, mutta onneksi sinne ei ole kiipeemistä kun jalkakin on sökönä.
Sonyn toimituskin epäonnistui ja tais 💰 männä Kankkulan kaevoon!
Rovaniemen posti on syytännä 4-5 vuojjen aekana 200-300 eorrooo puhasta valluuttoo TAEVAEESIIN!!!!!!!
Kainuu taitaa olla esseille turhan pohjoisessa, mutta ennen kaikkea liian idässä. Eipä oo muutkaan Kainuun dx-kuuntelijat oikein ulkomaisia kuulleet ellei tuota Ruotsia lasketa.
Laajemminkin Itä-Suomen näkökulmasta katsottuna kelit eivät ole oikein toimineet aina kaakon kulmille asti.
Venäjän TV on kuitenkin esseillä näkynyt jo täällä Kaennuussahhii.
Kainuuhan on kaukana vähän kaikesta niin etelän kasvukeskuksista kuin Lapin tuntureilta tahi Pohjanmuan lakeuksilta. Etelän ihmisille ja myös lappalaisille itse Kainuu tuottaa välillä syvääkin halveksuntaa ja sen sijainti tekköö kunnon päänvaivaa, ollaan joskus Jyväskylässä, mutta nopsasti pian Kuusamossa tahi Karjalan mailla Vienasta Ilomantsiin josta hiilauvumme Kuopijjoon (tämäkin jo käy paremman puutteessa), Kuopiosta lennämme sitten jo Lappeenrantaan ja sieltä Viitasaaren kautta Posiolle. Muitakin paikkoja paljon ehotellaan Kainuun seovuksi, jotkut mieltävät sen Ouluun kuuluvaksi josta kiitos ja kumarrus kuuluu tälle aluepolitiikalle ja median mainostukselle. Todellisuudessa Oulu on hyvin etäinen täällä Sotkamo-Kuhmo akselilla, muualla Kaennussa taas jonnii verran läheisempi ja esim. Vaalakin mäni tuossa viime aekoena muakuntaansa vaehattammoon.
Van voishan sitä tasapuolisuuvven nimissä sannoo, että Hesa on jossahi Seinäjoella!
Mikä Kainuussa on positiivista, niin paikalliset lähetinmastot alkavat olla suurinpiirtein yhtä harvassa kuin Koillismaalla tai Itä-Lapissa. Myös Pohjois-Karjalan koillisosissa on mukavan vapaata turhista paikallislähettimistä.
Myös etelä ja pohjoinen sekoittuu kesäisin mukavasti täällä, valoisaa on öisin kuin Lapissa ja yön äänimaailmaa värittävät viitakerttunen (kattilansangan helistäjä), satakieli, ja pensassirkkalintu. Viitakerttunen laulaa tosiaan välillä niin kuin joku helistäisi kattilan tahi pakin sankaa. Ehdottomasti Suomen lintumaailman ykkössolisteja tai ellei jopa itse se ykkönen. Päivisin on monena vuotena kuulunut kultarinta ja ruisrääkkä, muttei tänä vuonna vielä kumpaakaan. Joskus kymmeniä vuosia sitten on kuhankeittäjäkin vihellelly ja haaveena ois se vielä päästä täällä kuulemaan ja näkemään. Kehrääjän rukki on myös tiällä joskus surissu, mutta sitäkään en ole vielä kuullut kertaakaan. Sotkamon yöt ovat turhan valosija kehrääjille, jollon se on näellä korkkeoksilla harvinaenen kesävieras. Myös Lapin satakieli eli sinirinta olisi haaveissa Sapsoperällä joskus piästä kuulemaan. Sapsoperän rantaluhat ovat tuas varsinnii tiltaltin valatakuntoo, niin kaoniisti se laoloo helekyttellöö syrjemmistä koevuviijjoista. Tiltalttihan ei ihan lähilepikkoon tuu kuten ei muakuntalintumme kuukkelikkaan, ne asustelevat syrjempänä omissa olloissaan niin kun myö kaennuulaesethin. Kuukkeli kuvovaahi Kaennuuta hyvin monella tappoo, kun sitä rupejaa arsinoemmaan eli pohtimmaan syvällisemmin...
Mehtäpeuratokan lähelle muutaman kymmenen metrin päähän voi helposti mm. kevättalvella hiiviskelemällä päästä ja joskus yksinäinen urospeura kävelee sarvet tanassa pyöräilijää kohti jolloin pitää äkäsesti kelloa rimputtaa. "Ulkomailta" tulleet luulevat tätä eläintä heti poroksi, tosin onhan mehtäpeura poron hyvin läheinen sukulainen ja Kainuun pohjoisosat kuuluvatkin poronhoitoalueeseen. Noilla Suomussalmen sekä Puolangan poronhoitoaluveilla Sotkamon lakkahin muuttuu jo Lapin hillaksi. Sotkamossa ei poronhoitoa tietenkään harrasteta, jonka seurauksena täällä on voimakas suurpetokanta niin kuin laajemminkin Kaakkois-Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Erityisesti karhuja, susia ja ilveksiä on paljon sekä ahmojakin ihan mukavasti. Mehtäpeurat voimistavat erityisesti talvisin susikantaa. Sudet liikkuvat aina Länsi-Suommeen saakka vedenjakajaseutujamme pitkin, jossa kaksi Sotkamon kaivostakin sijaitsee; se surullisen kuuluisa Talvivaara ja Sotkamo Silver. Sapsoperällä haisee toisinaan mukavasti kananmunapieru kun Terrafamelta tuuleksii (tällae on jatkununna aenahi sen kymmenkunnan aoringonkierrosta.
Etelän vehmaus tulee Sapsoperän ja Sotkamon viljelyseutuja katsellessa hyvin esille, paikoitellen kumpuisat kylät peltoineen muistuttavat Etelä-Ruotsin Skånea. Valkovuokko mm. kukkii Sotkamossa aivan luonnonvaraisena muutamissa paikoissa (ei kuitenkaan kotonamme) ja Sotkamo taitaa olla sen pohjoisin luonnollinen kasvupaikka.
Lounais-Suomen tulokkaita täällä Sapsoperällä edustavat mm. runsastuneet rusakot, valkohäntäpeurat, mustarastaat ja viimeisimpänä naakat. Joskus saattaa jopa harvinainen fasaanikin näkyä. Siilejä täällä on aina ollut jonkin verran ja harvakseltaan villisikoja, joita on tietyissä Sotkamon kolkissa yllättävän paljon. Villisiat ovat tulleet tänne Etelä-Savosta ja Laatokan Karjalasta.
Tottakai täällä myös rastas jutustelloo, mehto hijjoo sekä teeri kuuhertaa halutessaan reilun 50 metrin päässä pellolla. Aikaisin huhtikuun lopun aamuna teereen kuuherrus on korvia huumaava, kun sitä kuuluu ympäri Sapsojärvee joka suunnasta. Riekkoja eli mehtikanoja oli täällä mukavasti vielä vajaa 20 vuotta sitten, mutta nyt ne ovat hävinneet jostain syystä anahittommiin. Itikat eli siäsket eivät valitettavasti häviä ja kun männöö vähännii tihheemppeen pöhheikköön niin on vuatteet jo mustannaan "ystävistä". Lakat viihtyvät varsinnii vedenjakajamme kosteikoilla ja kosteuden raaka-ainetta saetta riittää siellä oleviin pitäjämme korkeimpiin vaaroihin niin kesällä kuin talavellae. Toesinnaan sitä saetta suahhaan aevan liikoo vuojenajasta riippumatta tiälläe alempannaa "järven hengessä".
Uavvoo lakkeotta löytyy Pohjanmuan malliin myös Kaennuusta ja Sapsoperältä mielin miärin, nimittäen silimijä häekäsevvee jiälakkeotta. Sapsohin antoo tasasta laakeeta jo varsin mukavasti; miltei 15 km piästä piähän ilman maeta sopivista kohista sihtaellessa. Luojetuulet tästä ussein riemastuvathi, hiihtajat ei niinkään... 😉
Taetaa Kaenuu olla esseillehhin liijjan ussein turhan kaokana, näen kertaoksen vuoksi vielä toettakkoon...
Siitähän vois joskus tuon Utön peditiopaikan vaihtaa Kuolan niemimaahan ja kuunnella kuinka kauniin puhtoista kohinaa sieltä kuuluukaan, olkoon vaikka mitkä Sonyt ja Körnerit. Kuolan niemimaa on Vienan takana, Viena on Kainuun takana ja Kainuu on Savon takana...
😀
Kurjuutta lisejää vielä sehhii, että Kaennuun aenu paekallisratijo Kajjaus eli lempinimeltään Najjaos ee oo toellakkaan ennee mikkään meijjän muakunnan paekallinen! Se kun jo tätä männöö kuuluupi Oulussa ja Kouvolassa asti. Siinä mäni sehhii aeto paekallissuus ja eikä Kaenuulla oo nykyvään ennee ollenkaan paekalliskanavija! Varsinkaan virallisesti 1.1.2020 alkaen, käytännössä jo 30.12.2019 lähtiin.
Muilla muakunnilla sitä vaston niitä on vielä tänä päevänähhii yllättävänhi paljo. Esimerkiksi Savossa kuuluu Sandelssi, Turun seovulla Aoran Uallot ja Pohjanmualla Pooki.
PS. Thomsonin korjausyritykset mäni FM ja AM puolelta sen verran pielespuuhun, jolloin Viron uskovaisten kanava 1035 kHz ja Karjalan ratijo 99.6 MHz siirtyivät dx-asemiksi. Norjan ratijo 153 kHz on jo suoranainen superdx.
Noh, onneksi ei epäonni ole koskaan ollut vierasta ja eikä uskollinen Sony Ericsson petä..
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on tähän astisista keleistä?
Näytä kirjoitukset
