Kirjoittaja Aihe: Ukkosten ja myrskyjen vaikutus radion kuunteluun  (Luettu 208 kertaa)

Poissa Sunnuntaivekkari

  • *
  • Viestejä: 32
  • QTH; Sotkamon Sapsoperä Sapsojärven rantamilla
    • Profiili
Onneksi itse ei käytännössä koskaan tarvitse irroittaa johtoja ja 200 metrin pitkälankaa radiosta ukkosen takia, kun ei ukonilmat juurikaan uskalla tulla tänne.

Jotain hyötyä siis korkeista vaaroista ja suurista järvenselistä on.
Ukkosrintamat kun eivät melkein ikinä pääse Vuokatin vaarajonon itäpuolelle, sen sijaan Kajaanissa ja Paltamossa on hätä ilmeinen; metsää kaatuu mottikaupalla ja kadut tulvivat siellä tuon tuostakin. Esimerkiksi 2010 myrskyt kylvivät siellä suuria metsätuhoja, mutta Sapsoperällä oli hyvä kun pihalle ilmestyi edes muutamia lätäköitä ja Kuhmossa asfalttikaan ei kastunut.

Lähestulkoon aina kovimmat ukkoset menevät täältä katsottuna lännen eli Kajaanin kautta ohi. Myös pohjoisen kautta menee ohi usein kovia myrskyjä. Harvemmin niitä menee lounaan ja koillisen kautta, vielä harvemmin idän kautta, yhä harvemmin etelän kautta ja kaikkein harvinten kaakon kautta. Kaakon kautta kun ukkonen nousee niin silloin se tulee Sapsoperällä parhaiten päälle, johtuneeko se sitten siitä kun tuolla suunnalla on kaikkein vähiten mäkiä, vaaroja ja järviä. Kaakosta ukkonen tahtoo vaan nousta erittäin harvoin, eipä oo tuosta suunnasta noussut ukkonen mainittavasti ainakaan kymmeneen viimeiseen vuoteen!!!
Silloin jos se sen harvan kerran kaakosta pääsee kunnolla nousemaan, niin silloin kannattaa täälläkin sitä varoa. Kaikista kovin kokemani ukkonen erityisesti lähelle lyövien salamojen suhteen kotonani Sapsoperällä nousikin juuri kaakosta ja tapahtui hellekesänä 2002 tai 2003. Se on toistaiseksi ainut kerta kun ukkonen kunnolla pelotti ja kokonaisuudessaan ainutkertainen kokemus. Mikäli TV ja muuta virtapiikeille herkemppää elektroniikkaa olisi ollut kiinni seinässä ( mm. kahvenkeitin ei kuulu näihin) oesivat suattanneet sannoo palavelusopimuksensa irti.

Myöskään Kuhmossa, Valtimossa ja Nurmeksessa ei ole ollut miesmuistiin kovia ukkosia ja viimevuosina näillä perukoilla Sapsoperä mukaan lukien ei ole oiken edes kunnolla jyrissytkään. Esimerkiksi kesällä 2017 Sotkamon Sapsoperällä en kuullut ainuttakaan ukkosen jyrähdystä!! Taitaa ilmastonmuutos vähentää ukkosia entisestään, ainakin täällä.

Omilla useiden kymmenien hehtaarien metsäpalstoilla ei ole tullut käytännössä ainuttakaan tuulenkaatoa 10:n vuoteen sekä vain hyvin yksittäisten runkojen kaatumisia viimeisten 20-30 vuoden aikana. Kovat metsää kaatavat syysmyrskytkin tahtovat jäädä tuonne Oulujärven ympäristöön. Täällä Sapsoperällä myös sähkökatkoja on paljon vähemmän kuin monissa muutaman tuhannen asukkaan taajamissa. Pisin sähkökatko täällä Sapsoperällä on ollut oman eli reilun 20 vuoden muistiajan mukaan yli 2 tuntia. Muutamia vajaan 2 tunnin katkoja on kohdallani sattunut ja sitten useimpia puolen tunnin katkoja. 10-15 minuutin katkoja kun voi olla puolessa vuodessakin vain muutama tai pari, joskus ei yhtään vaikka kunnon maaseudulla ja joidenkin mielestä jo perukassakin asutaan!!  

Edit: Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen Mauri Myrskykään 1982 ei tänne "sivuun" osunut, mutta Kainuukin sai siitä kuitenkin kovan iskun tuolla Puolanka- Suomussalmi akselilla.  :(
Vuoden 1985 syysmyrsky Manta sen sijaan osui pahasti tännekin, mutta onneksi tuollaiset syysmyrskyt ovat täällä syvällä Suomen sisämaassa pilkottavan Sapsojärven laaksossa superharvinaisia, ja toivottavasti pysyisivät tulevaisuudessakin tässä uomassaan.
Mantaa en ole myöskään onnekseni henkilökohtaisesti kokenut, ajankohdan ollessa siihen liian varhanen.   ;)


Myös tykkytalvi 2017-2018 ei aiheuttanut täällä "Sapsojärven montussa" minkäänlaisia metsätuhoja, vaan ne alkoivat vasta noin 200 metrin korkeammalla puolella. Ylä-Kainuussa tuon vuodenvaihteen tykky poikikin lähes viikon mittaiset sähkökatkot, silpoi useat tukkimetät päätehakkuu kuntoon ja antoi etelän metijalle melkoisen uutispommin.
Myös Vuokatin vaaroilla ja Kolilla monet lukemattomat havupuut menettivät latvansa, samoin jotkin keski-ikäiset männyt muutaman kilometrin päässä reilun 210 metrin korkeudessa olevalla lähivaaralla, jonne Lappi kuuluu ULA:lla ihmeen lujaa. Tuo lähivaara on "vain" noin 60 metriä koti-QTH:tani ylempänä, mutta noinkin "pieni" nousu merkkkaa jo monessa asiassa erittäin paljon, kuten esimerkiksi juuri tuossa lumen kertymisessä puihin.
Toki sinä talvena tälläkin rannalla oli lunta normaalia huomattavasti enemmän, 3.4.2018 illalla mittasin lumenmittauspaikassani 95-97 cm vahvuisen hangen. Sotkamon Kuolaniemen virallisella sääasemallakin lumensyvyys kävi parhaimmillaan 90 sentissä. Ilmatieteenlaitoksen virallisella 09:00 Suomen kesäaikaa suoritettavalla lumenmittauksella en ehtinyt valitettavasti käymään, koska uamulla 4.4.2018 piti ehtiä taas tuonne Rovaniemelle asti, jolloin on tyytyminen illalla tehtyyn katsantoon. Laitoin nyt tuota häipymävaraa 2 cm, vaikka lumikepin mukaan se olisi lähempänä 95:tä senttimetriä. Vertailun vuoksi tässä samalla paikalla talvella 2015-2016 suurin lumensyvyys oli vain tasan 30 cm ja se saavutettiin 28.2.2016, 5.3.2016 ja 6.3.2016. Tuo 30 cm on täällä vain vähän alle puolet talven normimaksimista.
Rovaniemelle on muuten täältä matkaa maantietä pitkin lyhintä reittiä käyttäen vajaat 360 km.

Heinäkuu 2019 oli totuttuun tapaan niukka ukkosineen ja lisäksi harvinaisen kuiva, nimittäin lumenmittauspaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan sademittariini ropisi heinäkuussa 2019 vettä vaivaiset 30,5 milliä. Sotkamon Kuolaniemen automaattisella sääasemalla satoi 7/2019 28,9 mm. Manuaalisilla lähiseudun sadeasemilla esim. Kuhmon Apajassa vettä tuli tämän vuoden heinäkuussa 25,5 mm, Kajaanin Paltaniemellä pelkästään 20,5 mm ja Nurmeksen Mujejärvellä omien laskujen mukaan 27,8 mm, mutta Ilmatieteenlaitos ilmoittaa 34,4 mm. Tuo asia pitää selvittää! Joka tapauksessa hieman liian kuivaa on nyt ollut, joskin vielä kovemman kuivuuden vallitessa vuoden 2006 keski- ja loppukesällä satoi Sapsoperällä heinäkuussa silloin noin 25 milliä.


Hieman ihmettelen kun joillakin ihmisillä särkyy joka kesä laitteita ukkosen takia, vaikka ovat asentelleet kaikenmaailman ukkossuojat ja noudattavat ukkosella laitteihen suhteen paljon suurempaa varovaisuutta kuin minä. Ilmeisesti jotkut paikat ovat vuodesta toiseen vaan yksinkertaisesti paljon ukkosherkempiä alueita kuin toiset.

Tässä talossa ei ole ukkosen takia siis särkynyt yhtään laitetta sen vajaan 30 vuoden olemassa olon aikana, vaikka johtoja revitään laiskasti irti harvoin sen tarpeen vaatiessa. Yhdellä lähellä asuvalla sukulaisellani on pakastin joskus 1980-luvulla sipannut ja syyksi epäillään ukkosta, mutta varmuutta tästä ei ole. Joka tapauksessa se on ainut laite hänelläkin joka on suattanna männä losahtoo ukkosen takija sököksi.

Mahdollisia essejäkin toivon mukaan voidaan joskus hamassa tulevaisuudessa kuvioihin ilmestyvillä järeillä ulkoantenneilla kuunnella täällä tehokkaammin kuin muilla, juuri tuon ukkosen suhteen...
« Viimeksi muokattu: 05. 10. 2019 15:03 kirjoittanut Sunnuntaivekkari »
1. radio: modaamaton Thomson CS150 jossa on 187 cm Clasun lapamato ULA:a varten ja MW:lle sekä LW:lle musta neliön mallinen sisälooppi, mikä on maadoitettu nyt WSW:een suunnatulla rautalangan pätkist punotull vajaan 200 m:n pitkälangal

2. FM-DX radio: Sony Ericsson J120i + ant. sen oma kuulokejoh.