Toin edellistä FM-vastaanottotestiä pohjustamaan tarkoitetut ja taas kovasti rönsyilemään lähteneet lisämuistelot Nousiaisten FM- ja TV-vastaanotosta erikseen tähän alle.
Aiempia samaan aiheeseen liittyviä muisteloita on seuraavan lisäksi tullut kirjoitettua ainakin nämä:
- Ketjun aloitus ja esittely
- Ruotsin ja Eestin television vastaanottoa 1980-luvulla
- Lievealueiden FM- ja TV-vastaanottoa 80- ja 90-luvuilla Lounais-Suomessa ym.
- 1980-90-luvun tv-antennivirityksistäkin vielä vähän lisää... - VHF low band analoque ES - 80-luvun alun kultaiset TVDX-muistelot - Sporadic E - Analoginen satelliittitelevisio bandscan vuodelta 1993 ja vähän muutakinEli...palataan taas sinne 70- ja 80-lukujen taitteeseen, milloin tämä koko radio-/tv-hulluus ja ajan myötä vähintään keskivaikeaksi kehittynyt kuuluvuuskarttafetissi saivat alkunsa. Kaupunkilaispojan kesäparatiisiin, Nousiaisten mummulaan ja sieltä tontinnyppylältä esteettömästi kohti länttä ja lounasta avautuvien alavien maisemien ja laajojen lievealueiden ääreen.

Philipsin ART 60 matkaradio-TV-kasettisoitin-combon himmeästi valaistulla kanava-asteikolla liikkuvaa taajuusosoitinta varovasti veivaamalla kuului vaimeita meren yli matkanneita länsinaapurin FM-asemia
tästä 80-luvun alkupuolen kesäiltaisiin SR P3 tunnelmiin (Youtube).

Sen vihreä stereo-signaalia ilmaiseva ledi loisti kirkkaana kilpaa täysikuun kanssa.

Lähdin heti seraavana aamuna mopon sylinteri kuumana hakemaan Nousiaisten silloiselta Kesoil-huoltoasemalta Etelä-Suomen, Ahvenanmaan saariston ja läntisen naapurin rannikkoalueet näyttävää autoilijan maantiekarttaa, joka sai pian ensimmäiset merkintänsä.
Alkoi perehtyminen antenneihin sekä lähettimien kilowatteihin ja polarisaatioon.
Siinä auttoi WRTH, jonka hain hyvissä ajoin ennen seuraavia kesälomia 1982 Helsingin Stockmannin Akateemisesta kirjakaupasta, jossa sitä taisi olla hyllyssäkin muutama kappale.

Philipsin ART 60 matkaradio-TV-combon teleskooppiantenni joutui sellaisen veivaamisen kohteeksi, että oli pian aika miettiä ensimmäistä ulkoantennia.

Ja sitten seuraavaa, pian alkoi näkyä niitä TV-asemiakin... antennivarustelukierre lähti siitä ja vei mukanaan. Kaivelin arkistoista ja eri lähteistä hieman kuvia, ne eivät kaikki valitettavasti ole ihan sieltä alkuajoilta, mutta sieltä Nousiaisista kuitenkin tai ainakin alkuperästä hardwarea.
Ensimmäiset antennit katollaAloitetaan talon katolta, jossa minulla olivat ensimmäiset länteen kurottelevat Ruotsin FM- ja TV-antennit v. 1981-83.
Kotivideonauhalta kaapattu näkymä samalta katolta myöhemmin 90-luvun alussa, kun tapasin istuskella siellä auringonlaskua katsomassa (antennit olivat tässä vaiheessa jo siirtyneet katolta talon takana sijaitsevaan mastoon).Åland Sund (STV2) VHF E5 Kattoantenneilla näkyi kahden silloisen YLE-kanavan lisäksi nyt myös Ahvenanmaan Sundista (etäisyys n.112 km) releoituja Ruotsin TV2:n ohjelmia VHF-kanavalla E5. Myös FM-kuuluvuus länteen parani sisäantennitasolta.

Tähän aikaan liittyen muistan elävästi alakerran olohuoneen isosta väritelevisiosta katsotun SVT2 lähettämän
3D-testilähetyksen(!), se tuli kerran kesäiltana ja sitä varten piti etukäteen valmistautua hommaamalla jostain punaista ja vihreää muovikalvoa. Ja ai-että miten HYPNOOTTISELTA se 3D silloin näytti heikon signaalin ja lumisateen läpi! Tämä oli siis silloisella kattoantennilla kanavalla E5 vuonna 1981 tai -82.
Ja sitten oli Michael Jacksonin Thriller musiikkivideon pitkä versio ensi-illassa tuoreeltaan syystalvella 1982, sekin Ruotsin kakkosella. Kohinan saattelemana, mutta väreissä se tuona viikonloppuna tuli, kun olin sitä varten Nousiaisten mummulaan Helsingistä asti koulunpenkiltä tullut.
Nyt näkyi siis kolme TV-kanavaa. Neljäs olisikin sitten vaikeampi, sillä 80-luvun alussa Ahvenanmaalla ei vielä ollut Ruotsin ykkösen lähetintä.
Väddö (STV1) VHF E8Lähin mahdollinen SVT1-lähetin olisi ollut Ruotsin puolella Väddössä 188 km:n päässä sijainnut VHF E8 (200kW), .
Ajankohtaisohjelmassa n. vuodelta 1980 mainitaan tuon Väddön SVT1:n lähettimen silloisesta näkyvyydestä Ahvenanmaalla. Se oli vertikaalipolarisaatiolla ja näkyi suotuisilla keleillä heikosti myös Nousiaisissakin, vaikkakin hyvin hankalasti Turun Kuusiston kanavien YLE1 (E7):n ja YLE2 (E9):n välistä. Kanavan näkyvyyttä auttoi kuitenkin hieman se, että YLE2 oli siirtynyt vertikaalipolarisaatiosta horisontaaliseksi.
Åland Sund (STV1) UHF E28 Sopivasti pian tämän jälkeen alkoi myös STV1 releointi Ahvenanmaan Sundista UHF-kanavalla E28 (200kW). Sen näkyvyys jäi Nousiaisissa kuitenkin SVT2:sta (VHF E5, 10 kW) heikommaksi. Oheisen kartan perusteella näyttäisi että tämän Sundin uudemman täysnatiivin STV1-lähettimen näkyvyysalue olisi pyritty rajaamaan entistä tarkemmin vain Ahvenammaan saaristoon.

Sen korkeampi taajuuskin (E28) vaimeni lievealueen ulkopuolella nopeammin, eikä
katolle lisäämäni UHF-harava vahvistimineenkaan antanut siitä kuin heikon lumisateisen kuvan. Aloin miettiä paremman antennin pystyttämistä talon takana olevalle tontin korkeimmalle kallionnyppylälle.
Olin jo ennakkoon kaavaillut koulumatematiikalla, että suoran näköyhteyden saavuttamiseksi pitäisi antennien olla jonkun verran sen hetkistä korkeammalla... No, onneksi ihan suoraa näköyhteyttä ei näillä taajuuksilla kuitenkaan vielä tarvita, sillä ne kaartuvat ja kulkeutuvat horisontin ilmakehässä jonkun verran jo ilman tropokelien heijastavia kerrostumiakin. Antennien mahdollisimman korkeasta paikasta on kuitenkin aina huomattavaa etua.
Sivuhuomautuksena muuten tähän, että esim. Tallinnan tv-tornin huippu (n. 365 metriä merenpinnan tasolta) näkyy ainakin teoriassa jo suoraan meren yli Helsinkiin korkeimpiin kerrostaloihin n. 80 kilometrin päähän). Ilmakehän ilmiöt sitten vaikuttavat valonsäteiden kulkuun voimistaen tai heikentäen näkyvyyttä (EDIT; esimm. täällä kätevä online Line of Sight Calculator).Isompi masto valmistui v. 1984.
Mastosta ja
sen pystyttämisestä kerroinkin jo aiemmin.
Sen tuoma lähes 20 metrin lisäkorkeus talon katonharjaan verrattuna auttoi paljon Ruotsin ykkösen näkymistä (E28).

Tässä kuitenkin siitä myöhemmin toteutettu kuva, koska alkuperäisiä ei tullut tuolloin vielä otettua. Samalla alkoi keleillä näkyä muitakin
tv-asemia aina manner-Ruotsista asti, niistä lähimmät Östhammar E26 ja Tukholma E23 (molemmat 1000kW) häilyivät melkein jatkuvasti lumisateen seasta.
Myös FM-vastaanotto Sundista parani huomattavasti, koska mastossa oli länteen suunnattu 5-elementtinen ULA-antenni. Esim. SR P3 (88,6MHz) alkoi kuulua lähes puhtaasti.
Akviivisena musiikin kuuntelijana olinkin varsin tyytyväinen saadessani sieltä hyvää signaalia, koska Sundin SR P3 asema releoi ainakin 80-luvun puolen välin tienoilla jostain syystä päivisin Tukholman paikallista tarjontaa (103,3 MHz). Sieltä kelpasi nauhoitella kaikki aikansa viimeisimmät, usein vain tuntien ikäiset ja kuumimmat top-ten hitit maailmalta. Ja vieläpä stereona! Usein toistunut liikennetiedotetta indikoinut jingle soi vieläkin korvissani. On se varmaan jossain niillä C-kaseteillakin tallessa.
Ennen (v. 1987) aloittamaani
satelliittivastaanottoa ja vielä sen jälkeenkin, oli SR P3 Sundin mastosta 88,6 MHz:llä kuuntelussa melkein jatkuvasti, korvaten takavuosien Saudi-Arabian 2 megavattisen MW-tykin alle menetetyn
Radio Luxembourgin 1440kHz (tässä sen
legendaarinen 208-jingle C-kaseteiltani 70-luvun lopusta).
Niin, nyt täytyy muistaa, että elettiin aikaa jollon täällä Suomessa oli käytännössä vain kolme valtakunnallista FM-asemaa eikä kukaan ollut vielä kuullutkaan netistä. YLE:n tunnin mittainen
Rockradio taisi tulla kaksi tai kolme kertaa viikossa
(tässä myös sen itse nauhoitetut loppu-jinglet n. vuodelta 1981: 1, 2 ja 3, ne myös lopussa viestin liitteenä). Musiikkiuutuudet olivat kiven alla 80-luvulla.
Täältä löytyy myös tämän aikaisia TV-ohjelmamuisteloita (esim. SVT:n 3D-testilähetys n. vuodelta -82), ne alkavat linkin jutun puolivälistä satelliittijuttujen lomassa.
Hieman myöhemmin kiipesin ristikkomaston puoleenväliin lisäämään ensin mm. 4-elementtisen VHF-I yagin ja sitten aikanaan muutamia muita mm. VHF- ja UHF-haravia ja joskus joitain sekalaisia TX-testijuttujakin.

Viimein joskus 90-luvun alussa lisäsin, kuvassa näkyvää osuutta huomattavasti korkeammalle yläputkeen (pihalle tilatun ison nostolava-auton avittamana), vielä MTV3:sta varten tarkoitetun UHF-haravankin.
Tontti alkoi vähitellen muistuttaa Lahden Radiomäkeä (tässä jälleen myöhempi kotivideokaappaus vuodelta 1993), ensimmäiseksi pystytetty TV- ja FM-masto on näistä kahdesta tuo taaempi.

Yhteispotretissa viritinvahvistin JVC R-X350V @88,6MHz, JVC KD-WR90 Twin Reverse Stereo Casette Deck, Galaxy Saturn sekä Motorola MicroTac II NMT hieman myöhemmin v. 1993. Kuvassa näkyy myös aiemmin mainittua FM- ja TV-seinäkarttaa. Lisäksi oli myös iso erillinen seinäkartta kotimaisia LA-kusoja varten.

JVC R-X350V FM-viritinvahvistimessa oli digitaalinen dBμV signaalininvoimakkuusmittari ja siihen lisätyn pienen mekaanisen modifikaation jälkeen siihen sai halutessaan nopeasti vaihdettua kapeammat keraamiset suotimet. Pidin siinä kuitenkin yleensä 180kHz leveyttä, jolla äänentoisto pysyi parempana musiikin nauhoitusta ajatellen.

Tässä menee krominauhalle kohinatonta Sundia SR P3 taajuudelta 88,6Mhz.
Omien nauhojen vielä odotellessa digitointia löysin tähän hätään Youtubesta lähes tuon aikaista nauhoitetta P3:lla usein soineesta Rakt Över Disc -ohjelmasta vuodelta 1987:
Olipa nostalgista kasaria! Kuulostaa niin tutulta tuo ohjelma, että olen varmaan itsekin sitä silloin kuunnellut. Kahdeksankymmentälukua sietävien kannattaa pistää se soimaan taustalle, jotta pääsee ajan hengessä paremmin mukaan nyt seuraavalle 80-luvun automatkalle
FM-Autoradiovastaanottoa lievealueilla (SR P3, 88,6 MHz)Nousiaisista Turkuun ajellessani,

oli alkumatkalla päällä usein myös sen saman Ahvenanmaan Sundin 88,6 MHz lähettimen releoima Tukholman paikallislähetys (103,3 MHz). Näin ainakin 80-luvun puolessavälissä arkipäivisin (myöhemmin sieltä tuli SR P3 kokoaikaisesti). Se kuului kohtalaisesti ensin Rauman maantielle ja siitä vielä eteenpäin seurattavasti aina Maskun Rivieralle asti, mutta Turkuun tullessa siitä ei enää kuulunut pihaustakaan. Tuntuikin oudon eksoottiselta kuunnella näitä Tukholman - vaikka Malmsgatanina - koskevia liikennetiedotteita juuri siellä Nousiaistenpuskissa mennessäni.
Kuuluvuutta autossa edesauttoi 90-luvulta alkaen pieneen metallikotekoon rakentamani sen ajan matalakohinaisella FET:illä toteutettu "etuvahvistin";

Sen sai kojelautaan asennetulla kytkimellä tarvittaessa päälle tai ohitettua, vahvistimessa oli RF-releellä toteutettu by-bass. Molemmat taajuusvasteet, sekä aktiivinen että passiivinen, näyttivät spektrissäkin ihan hyvältä ja kelvolliselta autokäyttöön. Heikossa kentässä ero oli huomattava vahvistimen eduksi ja jos lähistöllä oli voimakkaita asemia, sai etuvahistimen napsautettua pois päältä.
Tässä suodinmodattu ja näytön viereen lisätyllä signaalinvoimakkuuspalkilla varustettu Pioneer KEH 9030 autoradio sekä Corollan kohtalaisen täyteen tungettua etupaneelia:
Tienvarsiliikenteen seurantaa ja mobiili-LA-yhteyksiäYlemmässä kuvassa näkyy Pioneer autoradion lisäksi myös skanneriradio
Kenwood RZ-1 Wide Band Receiver ja LA/PR-puhelin
Mocoma 7800, joilla molemmilla tuli seurattua ja joskus ennakoitua tienvarren tapahtumia, liikennetukoksia ym.
Muutin Kenwoodin etupanelin valaistuksen muuhun kalustoon sopivaksi vihreäksi, modifioin antenninvaihtokytkimen etupaneeliin ja lisäsin Suomessa myydyn mallin piirilevyltä puuttuneet komponentit myös videoulostulolle. Matkalla saattoi kuunnella vaikka lyhytaaltoja tai ilmaliikennettä, mutta usein siinä oli päällä vaikka tv-uutisten äänet jos radiosta ei tullut muuta mielenkiintoista. Smokey bear -skannauskin olisi RZ-1:llä ollut mahdollista.

Myös Mocoma 7400 sai etupaneeliinsa pari lisäkytkintä/-toimintoa sekä muistaakseni tarvittaessa päällekytkettävän erillisen italialaisvalmisteisen apulaatikon, jotta sillä työmatkalla LA-kelien tullen paremmin kusotteli Raumantieltä esim. aamuruuhkaiseen Pariisiin tai vaikkapa käsipuhelimeen Lapin tuntureille. Joskus iltasella kaupungin riennoista palatessa pää vähän särki mäkikusoillessa esim. Maskun rivieran hiekkakuoppien edustalla FM:llä kokka kohti kaukaisuuksia. Autoaseman suuntakuvio ja ilmeisesti myös veden pinta sen edessä antoivat hyvin lisäboostia, vasta-asemat arvuuttelivat romeo-alpha-foxtrot-echo mobilea usein tukiasemaksi.

Tässä Gotlannissa rantakusolla 1989. Konepellin alla oli tupla-Weberitkin ja Asconan kojelaudan ikoninen kello sai antaa tilaa Panasonic TR-1000 P (1'' CRT, B&W 1979) yhden tuuman kuvaputkitelevisiolle.

Tämän Panasonic minitelevision kojelauta-asennuksesta ei ole säilynyt kuvaa, mutta Pioneerin poppivehkeiden lisäksi sekin oli aina autossa mahdollista majavanpyyntiä helpottamassa.


Testasin hiljattain että Pioneer KEH9030-autoradio on vielä voimissaan.

Oikealla signaalinvoimakkuutta näyttävä ledikyhäelmä. Näyttöpaneelin stereo-indikaattorin halusin myös jostain syystä modata punaiseksi, ajattelin että on illalla pimeässä ajellessa tunnelmallisempaa :-)
Myös Mocoma 7400 elää ja uloshengittää edelleen.

Palataan tien päältä takaisin Nousiaisiin.
Lähellä ollut korkea kukkula:Tässä kuva tontin viereisen kukkulan laelta minne myöhemmin oman tontin täytyttyä vein naapurilta lasitavaralla saadun luvan kanssa muutaman lisäantennin.

Korkeus merenpinnasta täällä (hieman yli 40 m) oli jo lähes sama kuin oman tontin korkeimmalla kalliolla olevan maston huipulla.
Nämä Nousiaisten Mietoisten puoleiset, länteen päin alavat maisemat, olivat siis otolliset ainakin Sundin kautta releoitujen (ja usein jopa manner-Ruotsin) FM-asemien päivittäiseen lievealuevastaanottoon. Ne tulivat enemmän tai vähemmän kuunneltavasti ja taajuuksillakin oli vielä tilaa.
Ensimmäiset paikallisradiotSitten aloittivat paikallisradiot. Alla kuuluvuuskarttaa ensimmäisistä paikallisradioista (Heinäkuu 1986, Hifi-lehti).

Tässä on kukkulalla testattavana 10-elementtinen FM-yagi Helsinkiin päin suunnattuna kun Suomen ensimmäinen paikallisradio Radio City 96,2 MHz oli aloittanut. JVC R-X350V virittimeessä piti tätä varten käyttää kapeampaa 110kHz keraamista suodinparia, jolla sai viereisen YLE Tammelan 96,0 MHz roiskeet kuriin.

Radio Cityllä taisi silloin alkuikona olla tehoja vain 100W ja antenni matalalla silloisen Lepakkoluolan viereisessä savupiipussa, Olin tyytyväinen saatuani lähetyksen kuulumaan. Syntyperäisenä stadilaisena kuuntelin mielelläni kuulumisia Helsingistä, siellä kun tuli vietettyä kaikki kouluvuodet kesälomia lukuunottamatta ennen opiskelujen aloitamista Turussa ja Nousiaisiin muuttoa.
(Nykyisellä loputonta mainosta ja tasapaksua ohjelmaformaattia syytäviävällä Radio City-asemaryppällä ei ole muuten mitään tekemistä sen oikean Lepakkoluolan 96,2 MHz Radio Cityn kanssa, sen ekan paikallisradion ja aidon studiomeiningin.) Minulla on jossain nauhalla tallenne, missä pe-illan englanninkielinen silloinen huippu-DJ v. 1987 soitteli toivemusiikkia kauas Nousiaisiin for the big antenna in the woods

Kaveri Hesasta tallensi sen simultaanisti hifinä. Kaivan vielä joskus sen jostain ja digitoin. Ohjelmassa mainittiin myös tästä Nousiaisten antennista ja pitkänmatkankuuntelusta siellä jossain :-)

MTV-kolmosen aloitettua Turussa, tuli kukkulalle myös UHF-harava. Oma tontti kun oli Kuusiston uuden UHF-lähettimen ja korkean taajuuden E54 suuntaan hankalassa paikassa juuri samaisen kukkulan takana.

Myöhemmin samalle kukkulalle edelleen lisättyyn isoon kanavakohtaiseen VHF-haravaan (E6) näkyi ajoittain myös TTV Tampereelta.

Kukkulalta oli matkaa omalle pihalle runsaat 300 metriä. Antennien veto sinne tarvitsi paksua Tellua ja ulkokäyttöön soveltuvan etäsyötetyn runkovahvistimen.
Ei muuten helpolla unohdu kuinka työnsin itseäni korkeampaa ja kaapeleineen aluksi noin parisataakiloista Nokian järeää puurunkoista kaapelikelaarullaa metsässä. Kaapeli kun oli niin tuhtia, että sitä ei kelasta ihan noin vaan vedelty, joten helpommalla pääsin, kun rullasin koko kelaa ja jätin kaapelinpään tontille.
Vähintään samanmoisen fyysisen suorituksen tein myös isomman Aerialin 3-metrisen satelliittiantennini jalustan maahan upotettavien järeämpikokoisten kaivonrenkaiden (2 kpl) tontille rullaamisen kanssa.
Täällä juttua satelliittiantennista ja siitä miksi sen jalustasta tuli mahdollisimman järeä.
Joten nämä nykyhommat täällä taloyhtiössä ovat kyllä ihan näpertelyä.
Kylläpäs juttu taas rönsyilee.
Galaxy SaturnEdellisissä kuvissa näkyi myös toinen masto, jonka huipussa oli Procomin 5/8 aallon GP lyhtaaltoantenni ja piuhan toisessa päässä oli San Marinolaisesta elektroniikkakaupasta Italian Riminin läheltä 80-luvun lopulla ostamani ja sieltä käsimatkatavarana tuomani Galaxy Saturn. Sen kanssa piti kuitenkin olla varovoinen, ettei kääntänyt RF-TX puolen nuppia yli puolen välin. Niiden välissä saattoi olla, tai sitten ei, niinikään Italiasta tällä kertaa auton takakontissa tuotu Zetagin BV-malliston putkilinukka, jolla olisi saanut kaikki kovalla vaivalla haalitut TV-signaalit ajoittain häviämään. Tuosta on kuitenkin jo niin paljon aikaa, etten nyt enää ihan varmasti muista miten se meni.
Siihen ja Italiaan liittyen, siellä opiskelleena ja muutenkin aikaa viettäneenä osasin silloin kohtalaisesti kieltä ja kelien sitten sinnepäin avatessa olisi pitkällä viitosella voinut helposti kokeilla "CQ, CQ DX dalla Finlandia!" ja siellä olisi todennäköisesti alettu nostella tehoja ja kuorossa tavoitella harvinaista kusoa Suomesta. Italiassa CB-radio oli todella isossa huudossa siihen aikaan. Sellaista se olisi voinut olla, mutta onneksi en edes osannut vaihtaa Galaxyn bandia tai sitten se kytkin vain oli niin pahasti jumissa. Kuka näistä vanhoista jutuista enää tietää.

Tässä yksi kaapista löytynyt QSL-korttiluonnos, joka näyttää kuitenkin jääneen lähettämättä. Se olisi kyllä voinut olla ihan jännää saada tännekin vastaavia postitse eri puolilta maailmaa. Vaikka Amerikoista asti muutamia. Korttien mukana olisi saattanut usein tulla vaikka mitä jännää kilkettä ja juttua.
Mutta sen kyllä muistan, että ainakin kotimaiset LA-ringit olivat hyvin voimissaan 80- ja osittain vielä 90-luvullakin. Öisillä radiobakkanaaleilla on pitkät perinteet.
Havaintopaikkojen välistä vertailua:Ahvenanmaan Sundista on etäisyyttä tänne Turun nyky-QTH:on yli 10 kilometriä enemmän. Näillä viimeisillä kilometreillä tuntuu olevan merkitystä täällä ns. lievealueen aivan äärimmäisillä rajamailla. Horisontti kaareutuu alta kiihtyvästi ja tavallinen keleistä riippumaton vastaanotto Ahvenanmaalta on täällä Turussa vanhaan Nousiaisten paikkaan verrattuna huomattavasti heikompaa.
ELAD FDM-S2 SDR-vastaanottimella nyt testimielessä tallennettu Sundin 88,6 MHz stereo-signaali (huom; ELAD-tallenne on klipin loppuosassa, ei alussa!) kohisee jo pahasti (edellisen juttuni ns.
tropottoman kelin normipäivän testi), kun taas
JVC R-X350V FM-virittimellä tallennetut vanhat 80-luvun poppinauhoitukset Nousiaisista olivat usemmiten korvakuulolta täysin kohinattomia (signaali nauhoittaessa >70 dBμV).
Vaikka nykyinen FM-antennini täällä Turussa on suuntaukseltaan ja korkeudeltaan (rapiat alle 50 m merenpinnasta) aika tavalla samoissa lukemissa kuin aikoinaan se korkeampi mastoni siellä Nousiaisissa, ovat antennilta suoraan ilman esivahvistinta tulevat signaalitasot täällä nyt parikymmentä dBμV:tä silloisia Nousiaisten lukemia matalammat, ellei enemmänkin.
Hiljattain löytämäni Yleisradion ''autoradion kuuluvuusalueet''-kartta vuodelta 1998 tukee näitä, sekä autossa että Nousiaisten/Turun QTH:ssa, tekemiäni havaintoja Ahvenanmaan Sundin FM-lähettimien kuuluvuuden heikkenemisestä Nousiaista Turkuun tultaessa.

Peittoalueen keila näyttää siinä olevan hieman edullisempi juuri sinne Nousiaisten/Mietoisten suuntaan (Turusta runsaat 20 km Luoteeseen, NW), joka selittäisi osaltaan hiukan tätä nykyisen 88,6 MHz vastaanoton surkeutta täällä Turussa, ehkä kyse ei sittenkään ollut vain muistojen kultaamasta nuoruudesta..?
Myös maaston korkeuseroja huomioiva simulointi näyttää, että vanhaan havaintopaikkaani verrattuna on Turku Ahvenanmaan suuntaan kasvaneen etäisyyden lisäksi myös hieman epäedullisemman horisontin topografian takana;

Nousiaisten Mietoisten puoleisella alueella on vielä runsaasti keltaista. Siellä on Mietoistenlahti jo lähellä, eikä Ahvenanmaan suuntaan merelle päin katsoessa ole enää mitään korkeampaa välittömästi edessä.
Simulaatio huomioi korkeuskäyrien lisäksi myös signaalin kulkureitille maastosta muodostuvat varjokohdat, mutta perustuu kuitenkin VHF-taajuisten radioaaltojen normaaliolosuhteiden etenemiselle, joka ei vaadi aivan suoraa näköyhteyttä. Pientä horisontin kaareutuvuuden myötäistä taipumista ja siroamista tapahtuu ilman radiokelejäkin, mutta etäisyyden edelleen kasvaessa lievealueen ulkorajoille on havaintopaikan korkeudella yhä enemmän merkitystä.

Zoomausta tarkemmin katsoessa huomaan, että silloinen ilmeisen hyväksi osoittautunut Nousiaisten QTH:ni oli syvän keltaisella alueella kartan keskihohdasta hieman ylöspäin näkyvän pienen vihreän hotspotin lähettyvillä ja siitä länteen on alavaa maata.
Tuo onnekas sattuma varmasti edesauttoi tämän harrastuksen heräämistä. Eräänä täysikuisena kesäiltana huomasin silloin vielä kovin tyhjällä
FM-taajuusasteikolla minulle uusia heikkoja FM-radioasemia
(tästä 80-luvun alkupuolen kesäiltaisiin SR P3 tunnelmiin - Youtube, suosittelen lämpimästi) ja niin lievealueiden signaalien seuraamisesta kehittyi pikkuhiljaa täysimittainen addiktio...
Golden Spodaric E memories from early 80'sOn harmi, että en harrastukseni alkuaikoina 80-luvulla dokumentoinut tarpeeksi tekemisiäni, oli kova kaivaminen näissä harvoissa 90-luvun otoksissakin. Olisi ollut hienoa jos niistä alkuaikojen innostavista asioista olisi säilynyt edes muutamia valokuvia. Esimerkiksi ne VHF I-bandin 80-luvun alkukesinä tulleet runsaat analogiset ES-skipit monine TV-asemineen tai se ensimmäinen ikinä rakentamani isompi häkkyrä, kolmielementtinen VHF-I Quadi. Joku havaintovihkokin minulla oli, mutta en ole sitä kovasta penkomisesta huolimatta löytänyt. Kuvaputkelta valokuvausta yritin joskus filmikameralla, mutta kuvien mielestäni epäonnistuttua, taisin sittemmin heittää ne kaikki pois. Mutta minulla on muistaakseni kellarivaraston tavaravuoren alla kuitenkin vielä yksi vanha matkalaukku, johon laitan toivoni.
VHF-I analoginen on edelleen se radio- ja TV-harrastukseni eniten innostuttanut osa-alue. Muistan hyvin monet ES-kelit ja havaintokerrat, ruudulla limittäin toistensa päälle aaltoilleeet testikuvat, yksittäiset ohjelmat tai jonkun kaukaisen maan säätiedotukset, voimakkaat Italia, Jugoslavia, Itävalta, Unkari, Sveitsi, Saksa ja Belgia-kelit heti alkuun 1980 pelkällä teleskooppiantennilla, jonkun sateisen aamupäiväivän keskenään feidailevat RAI-1, Saarbrücken, Grünten, JRT ZGRB, ORF, CST Bratislava, RTBF-1 Liege, MTV-1 Budapest, PTT. NL, HRT 1, S3 SGTG jne. testikuvat 3-el Quadi-antennilla, melkein kokonaan katsottu uunituore 1984-elokuva ARD1-kanavalta tai vaikkapa yhtenä oranssinhohtoisena kesäyönä v. 1985 Philipsin kuvaputkelle aina aamuyölle asti tulleet Norge Varanger ja RÚV Island, jne....) ja sen, millä innolla niitä sieltä VHF-low bandilta veivasin tämän jutun aloituksessa esitellyn
Philips ART 60:n televisiopuolen viritysnappia pyörittämällä.
Kanavien näkyminen tuli minulle aluksi yllätyksenä, enkä tiennyt mistä se johtui. No, olin silloin alle viidentoista ikäinen. Ehkä ne juuri siksi jäivät niin voimakkaasti mieleen ja kiehtovat vieläkin. Kun nyt joskun haen combon kaapista kondensaattorien jumppakäynnille, napsauttelen katkaisimista oikeat säädöt päälle
(niistä tietyssä järjestyksessä kuuluvat tutut äänet) ja laitan käteni siihen säätönupille, on déjà-vu vieläkin aivan ällistyttävän voimakas.
Asiaan liittyen, tässä vielä linkki oikein kunnon TV-DX saitille:
https://www.fmtvdx.eu/tvdx/tvdx.html. Omat muistot ja ne kadonneet kuvat olisivat monet olleet vielä muutamia vuosia täältä löytyviä aikaisempia vaikka paljon tuttuja testikuvia täältä löytyykin. Ei voi kun taas jälleen kerran harmitella sitä, että en silloin aikanaan yrittänyt uudestaan valokuvata omia havaintojani, mutta filmikamera-aikaan kynnys hommaan oli kai korkeampi.
Tässä on nyt tämän harrastukseen uudelleen aktivoitumisen jälkeen saanut päivittää kaiken vanhan oppimansa (tai ainakin kokeilemansa) digi-aikaan, niinkuin nyt nämä minulle täysin uudet SDR-hommat jne. Tältä palstaltakin on saanut uutta momenttia siihen. QTH-muutosten jälkeenkin tuntuu tämä harrastus edelleen olevan minulle mielenkiinnon ja innoituksen lähde. Vähän pienemmät ympyrät ja antennit vaan nykyään.
Näitä muisteloita tuli kirjoiteltua vanhojen laitteiden, valokuvien ja kotivideoiden penkomisesta innostuneena. On ollut muutenkin meininki käydä läpi näitä vanhoja radioharrasteita nyt viime keväänä tapahtuneen uudelleenaktivoitumisen johdosta, joten hyvä, että tuli taas hiukan tehtyä. Aion myös vähän inventoida ja ehkä esitellä muutamia vintage-laitteita.
Niistä puheenollen, tästä pääsee nyt aluksi ainakin vuoteen 1993:Videolla esiintyvät ainakin:
- JVC R-X350V - Digital Synthesizer Stereo FM Receiver
- JVC KD-WR90 - Twin Reverse Stereo Casette Deck
- JVC HR-D370E - Hi-Fi Stereo Video Casette Recorder
- Manhattan 9000 Satellite Receiver
- JVC HR-D370E - Hi-Fi Stereo VCR
- Videocrypt Decoder
- Motorola Micro-Tac II - NMT
- Galaxy Saturn - CB Radio
- Philips ART 60 - 5''TV Stereo Radio Casette Recorder
- Astra Satellite Reception, Sky Movies, 90's sekä
- Salora K70 Stereo TV (alla)

... ja täältä katolle vuoden 1993 alkukesän maisemia katselemaan (tätä aikaisempaa videomateriaalia ei minulla valitettavasti ole tämän lähinnä 80-luvulle sijoittuvan aktiivikauteni muisteluun liittyen).
EDIT 26.1.2021; Koostettu alkuun näihin muisteloihin liittyneet fmdx.tk-saitin sisäiset linkit, yritetty hiukan selkeyttää blogimuotoisen kirjoittelun asiasta toiseen hyppivää rakennetta, vertailtu tarkemmin kuuluvuuseroja ja lisätty valokuvia sekä mm. autoradiokuuluvuuskarttaEDIT 30.3.2021; Lisätty Radio Cityä koskevaa sekä C-kaseteiltani digitoidut vanhat Radio Luxembourg ja Rockradio jinglet.EDIT 7.4.2021; Lisätty kätevä online Line of Sight Calculator.